Pitkittynyt alaselkäkipu ei useimmiten johdu yhdestä yksittäisestä rakenteesta. Nykyisen tutkimustiedon mukaan kyse on usein useiden biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Tässä blogissa keskityn erityisesti pitkittyneeseen epäspesifiin alaselkäkipuun, joka on ylivoimaisesti yleisin alaselkäkivun muoto. Tarkastelemme, mistä pitkittynyt alaselkäkipu voi johtua ja miksi kipu voi joillakin ihmisillä jatkua, vaikka kudosvauriota ei enää olisikaan.
Alaselkäkipu on yksi maailman yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Valtaosa ihmisistä kokee ainakin yhden alaselkäkipujakson elämänsä aikana, ja Suomessa se on yksi yleisimmistä syistä hakeutua lääkärin, fysioterapeutin tai osteopaatin vastaanotolle.
Vaikka kipu voi tuntua pelottavalta, hyvä uutinen on se, että suurin osa alaselkäkivuista on hyvälaatuisia ja paranee ajan myötä ilman leikkausta tai muuta vaativaa hoitoa.
Mutta mistä alaselkäkipu oikeastaan johtuu?
Alaselkäkipu voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:
1. Epäspesifi alaselkäkipu (noin 90 %)
2. Hermojuuren ärsytys (5–10 %)
3. Spesifi alaselkäkipu (noin 1 %)
Mitä epäspesifi alaselkäkipu tarkoittaa?
Epäspesifi alaselkäkipu tarkoittaa hyvälaatuista alaselkäkipua, jolle ei tutkimuksissa löydy yhtä yksittäistä lääketieteellistä syytä. Kuvantamistutkimuksista tai verikokeista ei yleensä löydy yhtä löydöstä, joka yksin selittäisi oireet.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kipu olisi todellista.
Nykykäsityksen mukaan pitkittyneeseen alaselkäkipuun voivat vaikuttaa samanaikaisesti biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Esimerkiksi vähäinen uni, stressi ja heikentynyt kuormituskestävyys voivat lisätä kivun pitkittymisen riskiä.
Miten biologiset tekijät voivat pitkittää alaselkäkipua?
Biologiset tekijät liittyvät kudoksiin, hermostoon ja elimistön toimintaan. Ne voivat vaikuttaa siihen, kuinka hyvin elimistö palautuu kuormituksesta ja miten kipua käsitellään hermostossa.
Biologisia riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi:
• Kudosten kuormittuminen ja kudosärsytys
• Lihasvoiman heikkeneminen
• Heikentynyt kuormituskestävyys
• Liikkeiden välttely, joka vähentää kudosten sopeutumista
• Liikekontrollin muutokset
• Keskushermoston kivunsäätelyn muutokset (sentraalinen sensitisaatio)
• Riittämätön uni
• Geneettiset tekijät
• Ylipaino
• Tupakointi
• Muut pitkäaikaissairaudet (esimerkiksi diabetes)
Jos kudokset kuormittuvat jatkuvasti enemmän kuin ne ehtivät palautua, kudosärsytys voi jatkua.
Pitkittyneessä kivussa myös hermosto voi muuttua herkemmäksi. Tällöin kipua voi esiintyä aiempaa pienemmästä ärsykkeestä, vaikka merkittävää kudosvauriota ei enää olisi.
Yksi keskeisimmistä muutoksista nykyisessä tutkimuksessa on se, että biologisia tekijöitä ei enää nähdä toisistaan irrallisina tai ensisijaisina kivun syinä.
Esimerkiksi huono uni voi lisätä kipuherkkyyttä, kipu voi muuttaa liikemalleja, muuttuneet liikemallit voivat vähentää fyysistä aktiivisuutta ja aktiivisuuden väheneminen voi heikentää kudosten kuormituksensietoa. Samanaikaisesti stressi ja pelko voivat voimistaa sekä kipukokemusta että biologisia herkistymismekanismeja.
Siksi pitkittynyt alaselkäkipu ymmärretään nykyään ennen kaikkea biopsykososiaalisena ilmiönä, jossa biologiset mekanismit ovat tärkeä, mutta vain yksi osa kokonaisuutta.
Miten psykologiset tekijät voivat pitkittää alaselkäkipua?
Psykologiset tekijät eivät aiheuta kudosvauriota, mutta ne voivat vaikuttaa kipukokemukseen, käyttäytymiseen ja kuntoutumiseen.
Psykologisia riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi:
• Liikkumisen pelko (kinesiophobia)
• Pelkovälttämiskäyttäytyminen (fear-avoidance behaviour)
• Kivun merkityksen tulkinta
• Katastrofiajattelu ("selkäni on rikki")
• Huoli vakavasta sairaudesta
• Stressi
• Ahdistus
• Masennusoireet
• Heikko pystyvyyden tunne
• Kivun jatkuva tarkkailu
Esimerkki pelkovälttämiskierteestä
Henkilöllä on alaselkäkipua, ja hän alkaa pelätä selän pyöristämistä.
➡️ Hän alkaa välttää kyseistä liikettä.
➡️ Selkää kuormitetaan yhä vähemmän.
➡️ Lihasten ja kudosten kuormituskestävyys heikkenee.
➡️ Tavallisetkin arjen liikkeet alkavat tuntua raskailta.
➡️ Jokainen kiputuntemus vahvistaa uskomusta siitä, että selkä on vaurioitunut.
➡️ Pelko lisääntyy ja kierre jatkuu.
Lisäksi pitkäaikainen stressi voi lisätä hermoston vireystilaa ja heikentää elimistön kivunsäätelyä, jolloin kipua voidaan kokea herkemmin.
On tärkeää korostaa, että psykologiset tekijät eivät tarkoita, että kipu olisi kuviteltua tai "vain psyykkistä". Ne ovat todellisia kivun kokemukseen ja käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa biologisten ja sosiaalisten tekijöiden kanssa.
Miten sosiaaliset tekijät voivat pitkittää alaselkäkipua?
Ihminen elää aina omassa ympäristössään, ja myös ympäristö voi vaikuttaa kivun pitkittymiseen.
Sosiaalisia riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi:
• Tyytymättömyys työhön
• Fyysisesti tai henkisesti kuormittava työ
• Taloudellinen epävarmuus
• Sosiaalisen tuen puute
• Pitkät sairauslomat
• Passiivinen hoitokulttuuri
• Läheisten uskomukset kivusta
• Terveydenhuollosta saadut pelkoa lisäävät viestit
Sosiaaliset tekijät eivät yleensä vaikuta suoraan kudoksiin. Sen sijaan ne voivat vaikuttaa esimerkiksi psykologisiin tekijöihin, kuten stressiin, pelkoon ja pystyvyyden tunteeseen, sekä biologisiin tekijöihin, kuten unen laatuun, autonomisen hermoston toimintaan, fyysiseen aktiivisuuteen ja kivunsäätelyyn.
Esimerkiksi henkilö voi saada terveydenhuollossa viestin, että hänen selkänsä on "kulunut" tai että hänen tulisi välttää nostamista. Tällaiset uskomukset voivat lisätä liikkumisen pelkoa ja pelkovälttämiskäyttäytymistä, vaikka tarkoitus olisi ollut auttaa.
Sosiaalisia tekijöitä ei pidetä kivun suorina syinä, vaan ne voivat vaikuttaa siihen, miten kipu pitkittyy, miten siihen suhtaudutaan ja kuinka hyvin kuntoutus onnistuu. Ne ovat yksi osa kokonaisuutta biologisten ja psykologisten tekijöiden rinnalla.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että nämä ovat riskitekijöitä, eivät varmoja syitä. Kaikille, joilla on esimerkiksi stressiä tai univaikeuksia, ei kehity pitkittynyttä kipua. Kivun pitkittyminen on yleensä useiden biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos.
Mitä tästä kannattaa ottaa mukaan?
Pitkittynyt alaselkäkipu on harvoin yhden kudoksen ongelma. Sen taustalla on usein biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutus. Juuri siksi myös hoidon tulisi olla yksilöllistä ja kohdistua niihin tekijöihin, jotka ylläpitävät kyseisen henkilön kipua ja toimintakyvyn rajoitteita.
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella tehokas hoito ei keskity pelkästään kipukohtaan, vaan huomioi koko ihmisen – hänen kuormituksensa, voimavaransa, uskomuksensa, toimintatapansa ja elämäntilanteensa. Tavoitteena on vähentää kipua, parantaa toimintakykyä ja auttaa palaamaan turvallisesti takaisin itselle merkitykselliseen arkeen.
Tarvitsetko apua pitkittyneeseen alaselkäkipuun?
Jos alaselkäkipusi on jatkunut pitkään tai rajoittaa arkeasi, yksilöllinen tutkiminen voi auttaa selvittämään, mitkä tekijät juuri sinun tilanteessasi ylläpitävät oireita.
Vastaanotollani Helsingin keskustassa tutkin ja hoidan pitkittynyttä alaselkäkipua tutkimusnäyttöön perustuen. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja tavoitteena on vähentää kipua, parantaa toimintakykyä ja lisätä luottamusta omaan selkään.
Voit varata ajan helposti verkossa tai ottaa yhteyttä, jos haluat keskustella tilanteestasi.
Lähteet:
• Käypä hoito -suositus. Alaselkäkipu. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatrit ry asettama työryhmä. Päivitetty 2025.
• Hartvigsen J, Hancock MJ, Kongsted A, ym. What low back pain is and why we need to pay attention. The Lancet. 2018;391:2356–2367.
• Foster NE, Anema JR, Cherkin D, ym. Prevention and treatment of low back pain: evidence, challenges, and promising directions. The Lancet. 2018;391:2368–2383.
• Vlaeyen JWS, Linton SJ. Fear-avoidance and its consequences in chronic musculoskeletal pain: a state of the art. Pain. 2000;85:317–332.
• Vlaeyen JWS, Crombez G, Linton SJ. The fear-avoidance model of pain. Pain. 2016;157(8):1588–1589.
• O'Sullivan P. It's time for change with the management of non-specific chronic low back pain. British Journal of Sports Medicine. 2012;46:224–227.
• Caneiro JP, O'Sullivan P, ym. Cognitive Functional Therapy: an integrated behavioral approach for the targeted management of disabling low back pain. Physical Therapy. 2018.
• Nicholas MK, Blyth FM. Are self-management strategies effective in chronic pain treatment? Pain Management. 2016.
• Hayden JA, Ellis J, Ogilvie R, ym. Exercise therapy for chronic low back pain. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2021.
• World Health Organization (WHO). WHO guideline for non-surgical management of chronic primary low back pain in adults in primary and community care settings. 2023.
• Chou R, Deyo R, Friedly J, ym. Noninvasive Treatments for Low Back Pain. Agency for Healthcare Research and Quality (AHRQ). Comparative Effectiveness Review. 2020.
Tässä blogissa keskityn erityisesti pitkittyneeseen epäspesifiin alaselkäkipuun, joka on ylivoimaisesti yleisin alaselkäkivun muoto. Tarkastelemme, mistä pitkittynyt alaselkäkipu voi johtua ja miksi kipu voi joillakin ihmisillä jatkua, vaikka kudosvauriota ei enää olisikaan.
Alaselkäkipu on yksi maailman yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Valtaosa ihmisistä kokee ainakin yhden alaselkäkipujakson elämänsä aikana, ja Suomessa se on yksi yleisimmistä syistä hakeutua lääkärin, fysioterapeutin tai osteopaatin vastaanotolle.
Vaikka kipu voi tuntua pelottavalta, hyvä uutinen on se, että suurin osa alaselkäkivuista on hyvälaatuisia ja paranee ajan myötä ilman leikkausta tai muuta vaativaa hoitoa.
Mutta mistä alaselkäkipu oikeastaan johtuu?
Alaselkäkipu voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:
1. Epäspesifi alaselkäkipu (noin 90 %)
2. Hermojuuren ärsytys (5–10 %)
3. Spesifi alaselkäkipu (noin 1 %)
Mitä epäspesifi alaselkäkipu tarkoittaa?
Epäspesifi alaselkäkipu tarkoittaa hyvälaatuista alaselkäkipua, jolle ei tutkimuksissa löydy yhtä yksittäistä lääketieteellistä syytä. Kuvantamistutkimuksista tai verikokeista ei yleensä löydy yhtä löydöstä, joka yksin selittäisi oireet.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kipu olisi todellista.
Nykykäsityksen mukaan pitkittyneeseen alaselkäkipuun voivat vaikuttaa samanaikaisesti biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Esimerkiksi vähäinen uni, stressi ja heikentynyt kuormituskestävyys voivat lisätä kivun pitkittymisen riskiä.
Miten biologiset tekijät voivat pitkittää alaselkäkipua?
Biologiset tekijät liittyvät kudoksiin, hermostoon ja elimistön toimintaan. Ne voivat vaikuttaa siihen, kuinka hyvin elimistö palautuu kuormituksesta ja miten kipua käsitellään hermostossa.
Biologisia riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi:
• Kudosten kuormittuminen ja kudosärsytys
• Lihasvoiman heikkeneminen
• Heikentynyt kuormituskestävyys
• Liikkeiden välttely, joka vähentää kudosten sopeutumista
• Liikekontrollin muutokset
• Keskushermoston kivunsäätelyn muutokset (sentraalinen sensitisaatio)
• Riittämätön uni
• Geneettiset tekijät
• Ylipaino
• Tupakointi
• Muut pitkäaikaissairaudet (esimerkiksi diabetes)
Jos kudokset kuormittuvat jatkuvasti enemmän kuin ne ehtivät palautua, kudosärsytys voi jatkua.
Pitkittyneessä kivussa myös hermosto voi muuttua herkemmäksi. Tällöin kipua voi esiintyä aiempaa pienemmästä ärsykkeestä, vaikka merkittävää kudosvauriota ei enää olisi.
Yksi keskeisimmistä muutoksista nykyisessä tutkimuksessa on se, että biologisia tekijöitä ei enää nähdä toisistaan irrallisina tai ensisijaisina kivun syinä.
Esimerkiksi huono uni voi lisätä kipuherkkyyttä, kipu voi muuttaa liikemalleja, muuttuneet liikemallit voivat vähentää fyysistä aktiivisuutta ja aktiivisuuden väheneminen voi heikentää kudosten kuormituksensietoa. Samanaikaisesti stressi ja pelko voivat voimistaa sekä kipukokemusta että biologisia herkistymismekanismeja.
Siksi pitkittynyt alaselkäkipu ymmärretään nykyään ennen kaikkea biopsykososiaalisena ilmiönä, jossa biologiset mekanismit ovat tärkeä, mutta vain yksi osa kokonaisuutta.
Miten psykologiset tekijät voivat pitkittää alaselkäkipua?
Psykologiset tekijät eivät aiheuta kudosvauriota, mutta ne voivat vaikuttaa kipukokemukseen, käyttäytymiseen ja kuntoutumiseen.
Psykologisia riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi:
• Liikkumisen pelko (kinesiophobia)
• Pelkovälttämiskäyttäytyminen (fear-avoidance behaviour)
• Kivun merkityksen tulkinta
• Katastrofiajattelu ("selkäni on rikki")
• Huoli vakavasta sairaudesta
• Stressi
• Ahdistus
• Masennusoireet
• Heikko pystyvyyden tunne
• Kivun jatkuva tarkkailu
Esimerkki pelkovälttämiskierteestä
Henkilöllä on alaselkäkipua, ja hän alkaa pelätä selän pyöristämistä.
➡️ Hän alkaa välttää kyseistä liikettä.
➡️ Selkää kuormitetaan yhä vähemmän.
➡️ Lihasten ja kudosten kuormituskestävyys heikkenee.
➡️ Tavallisetkin arjen liikkeet alkavat tuntua raskailta.
➡️ Jokainen kiputuntemus vahvistaa uskomusta siitä, että selkä on vaurioitunut.
➡️ Pelko lisääntyy ja kierre jatkuu.
Lisäksi pitkäaikainen stressi voi lisätä hermoston vireystilaa ja heikentää elimistön kivunsäätelyä, jolloin kipua voidaan kokea herkemmin.
On tärkeää korostaa, että psykologiset tekijät eivät tarkoita, että kipu olisi kuviteltua tai "vain psyykkistä". Ne ovat todellisia kivun kokemukseen ja käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa biologisten ja sosiaalisten tekijöiden kanssa.
Miten sosiaaliset tekijät voivat pitkittää alaselkäkipua?
Ihminen elää aina omassa ympäristössään, ja myös ympäristö voi vaikuttaa kivun pitkittymiseen.
Sosiaalisia riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi:
• Tyytymättömyys työhön
• Fyysisesti tai henkisesti kuormittava työ
• Taloudellinen epävarmuus
• Sosiaalisen tuen puute
• Pitkät sairauslomat
• Passiivinen hoitokulttuuri
• Läheisten uskomukset kivusta
• Terveydenhuollosta saadut pelkoa lisäävät viestit
Sosiaaliset tekijät eivät yleensä vaikuta suoraan kudoksiin. Sen sijaan ne voivat vaikuttaa esimerkiksi psykologisiin tekijöihin, kuten stressiin, pelkoon ja pystyvyyden tunteeseen, sekä biologisiin tekijöihin, kuten unen laatuun, autonomisen hermoston toimintaan, fyysiseen aktiivisuuteen ja kivunsäätelyyn.
Esimerkiksi henkilö voi saada terveydenhuollossa viestin, että hänen selkänsä on "kulunut" tai että hänen tulisi välttää nostamista. Tällaiset uskomukset voivat lisätä liikkumisen pelkoa ja pelkovälttämiskäyttäytymistä, vaikka tarkoitus olisi ollut auttaa.
Sosiaalisia tekijöitä ei pidetä kivun suorina syinä, vaan ne voivat vaikuttaa siihen, miten kipu pitkittyy, miten siihen suhtaudutaan ja kuinka hyvin kuntoutus onnistuu. Ne ovat yksi osa kokonaisuutta biologisten ja psykologisten tekijöiden rinnalla.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että nämä ovat riskitekijöitä, eivät varmoja syitä. Kaikille, joilla on esimerkiksi stressiä tai univaikeuksia, ei kehity pitkittynyttä kipua. Kivun pitkittyminen on yleensä useiden biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos.
Mitä tästä kannattaa ottaa mukaan?
Pitkittynyt alaselkäkipu on harvoin yhden kudoksen ongelma. Sen taustalla on usein biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutus. Juuri siksi myös hoidon tulisi olla yksilöllistä ja kohdistua niihin tekijöihin, jotka ylläpitävät kyseisen henkilön kipua ja toimintakyvyn rajoitteita.
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella tehokas hoito ei keskity pelkästään kipukohtaan, vaan huomioi koko ihmisen – hänen kuormituksensa, voimavaransa, uskomuksensa, toimintatapansa ja elämäntilanteensa. Tavoitteena on vähentää kipua, parantaa toimintakykyä ja auttaa palaamaan turvallisesti takaisin itselle merkitykselliseen arkeen.
Tarvitsetko apua pitkittyneeseen alaselkäkipuun?
Jos alaselkäkipusi on jatkunut pitkään tai rajoittaa arkeasi, yksilöllinen tutkiminen voi auttaa selvittämään, mitkä tekijät juuri sinun tilanteessasi ylläpitävät oireita.
Vastaanotollani Helsingin keskustassa tutkin ja hoidan pitkittynyttä alaselkäkipua tutkimusnäyttöön perustuen. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja tavoitteena on vähentää kipua, parantaa toimintakykyä ja lisätä luottamusta omaan selkään.
Voit varata ajan helposti verkossa tai ottaa yhteyttä, jos haluat keskustella tilanteestasi.
Lähteet:
• Käypä hoito -suositus. Alaselkäkipu. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatrit ry asettama työryhmä. Päivitetty 2025.
• Hartvigsen J, Hancock MJ, Kongsted A, ym. What low back pain is and why we need to pay attention. The Lancet. 2018;391:2356–2367.
• Foster NE, Anema JR, Cherkin D, ym. Prevention and treatment of low back pain: evidence, challenges, and promising directions. The Lancet. 2018;391:2368–2383.
• Vlaeyen JWS, Linton SJ. Fear-avoidance and its consequences in chronic musculoskeletal pain: a state of the art. Pain. 2000;85:317–332.
• Vlaeyen JWS, Crombez G, Linton SJ. The fear-avoidance model of pain. Pain. 2016;157(8):1588–1589.
• O'Sullivan P. It's time for change with the management of non-specific chronic low back pain. British Journal of Sports Medicine. 2012;46:224–227.
• Caneiro JP, O'Sullivan P, ym. Cognitive Functional Therapy: an integrated behavioral approach for the targeted management of disabling low back pain. Physical Therapy. 2018.
• Nicholas MK, Blyth FM. Are self-management strategies effective in chronic pain treatment? Pain Management. 2016.
• Hayden JA, Ellis J, Ogilvie R, ym. Exercise therapy for chronic low back pain. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2021.
• World Health Organization (WHO). WHO guideline for non-surgical management of chronic primary low back pain in adults in primary and community care settings. 2023.
• Chou R, Deyo R, Friedly J, ym. Noninvasive Treatments for Low Back Pain. Agency for Healthcare Research and Quality (AHRQ). Comparative Effectiveness Review. 2020.