Alaselkäkipu – tarvitseeko alaselkä aina kuvata?
Alaselkäkipu on yksi maailman yleisimmistä terveysongelmista.
Vuonna 2020 arviolta 619 miljoonaa ihmistä eli noin joka 13. ihminen maailmassa kärsi alaselkäkivusta. Alaselkäkipu on myös maailmanlaajuisesti johtava toimintakykyä haittaava terveysongelma.
Alaselkäkipua voi esiintyä kaikenikäisillä, ja suurin osa ihmisistä kokee sitä ainakin kerran elämänsä aikana. Väestönkasvun ja ikääntymisen seurauksena alaselkäkivun arvioidaan yleistyvän entisestään. Vuoteen 2050 mennessä alaselkäkipua kokevien ihmisten määrän ennustetaan kasvavan noin 843 miljoonaan.
Alaselkäkipu on siis erittäin yleistä. Mutta tarvitseeko kipeä selkä aina kuvata, jotta kivun syy saadaan selville?
Lyhyt vastaus on: ei.
Useimmissa alaselkäkiputilanteissa kuvantamistutkimuksia ei tarvita. Tietyissä tilanteissa esimerkiksi lannerangan magneettikuvaus voi kuitenkin olla tärkeä osa alaselkäkivun tutkimista. Tässä artikkelissa käyn läpi, milloin alaselän kuvantamisesta on hyötyä, milloin sitä ei yleensä tarvita ja mitä magneettikuvassa näkyvät löydökset oikeastaan tarkoittavat.
Tarvitseeko alaselkäkipua aina kuvata?
Kun alaselkä on kipeä ja kipu haittaa toimintakykyämme ja arkeamme, saatamme ensimmäisenä ajatella, että selässä täytyy olla jotain vialla ja se pitäisi kuvata. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kuvantamistutkimuksia tarvitaan harvemmin eikä kuvantaminen useinkaan kerro alaselkäkivun tarkkaa syytä.
Hoitosuosituksissa ei suositella alaselän rutiininomaista kuvantamista epäspesifissä alaselkäkivussa silloin, kun oirekuva tai kliininen tutkimus ei herätä epäilyä vakavasta tai spesifistä kivun syystä.
Tarpeettomasta varhaisesta kuvantamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä epäspesifin alaselkäkivun hoitotuloksiin.
Mitä alaselän magneettikuvassa näkyvät löydökset tarkoittavat?
Löydökset, kuten välilevyn pullistuma, välilevyn rappeuma tai degeneraatio, ovat hyvin tavallisia löydöksiä lannerangan magneettikuvissa. Niitä esiintyy paljon myös oireettomilla ihmisillä, eivätkä ne yksinään osoita alaselkäkivun syytä.
Laajassa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin yli 3 000 oireettoman ihmisen selkärangan kuvantamislöydöksiä. Jo 40-vuotiaista oireettomista ihmisistä noin 68 % havaittiin välilevydegeneraatiota ja 50 % välilevyn pullistuma. 60-vuotiailla vastaavat luvut olivat jo 88 % ja 69 %.
Nuoremmillakin ihmisillä on havaittu lannerangassa samanlaisia muutoksia. Suomalaisessa Takatalon ym. (2009) tutkimuksessa magneettikuvattiin 558 nuoren aikuisen lanneranka. Tutkittavien keski-ikä oli vain 21 vuotta. Vähintään yhden välilevyn degeneratiivisia muutoksia havaittiin 54 % miehistä ja 42 % naisista. Lisäksi välilevyn pullistuma havaittiin noin joka neljännellä tutkittavalla.
Degeneratiivisten löydösten yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Monet kuvantamistutkimuksissa näkyvät muutokset voidaan nähdä osana selkärangan normaalia ikääntymistä, eivätkä ne yksin kerro, mistä henkilön alaselkäkipu johtuu.
Nämä ja monet muut tutkimukset vahvistavat käsitystä siitä, että selkärangan ”rappeumamuutokset” ovat hyvin yleisiä ja liittyvät usein normaaliin ikääntymiseen. Samalla tavalla kuin kasvoillemme tulee ryppyjä tai hiuksemme harmaantuvat, myös selkärangassamme tapahtuu ikään liittyviä muutoksia.
Näistä ikään liittyvistä muutoksista käytetään kuitenkin usein termejä ”rappeuma” tai ”degeneraatio”, jotka voivat kuulostaa potilaasta huomattavasti huolestuttavammilta kuin löydösten kliininen merkitys todellisuudessa on.
Terveydenhuollosta tuleva viesti siitä, että selkäranka on ”rappeutunut” tai ”kulunut”, voi olla haitallinen alaselkäkivusta kärsivälle. Tällainen viesti voi lisätä stressiä ja huolta, vaikka kuvantamisessa havaitut muutokset eivät välttämättä olisi henkilön oireiden kannalta merkityksellisiä.
Potilas voi esimerkiksi ajatella, että ”selkäni on kulunut ja välilevyni on rikki”, vaikka toisella henkilöllä voisi olla täysin samanlaiset kuvantamislöydökset ilman alaselkäoireita.
Tällainen ajattelumalli voi lisätä huolta ja pelkoa, johtaa selän varomiseen ja lopulta vähentää fyysistä aktiivisuutta sekä heikentää toimintakykyä.
Tästä päästään myös ensimmäiseen blogikirjoitukseeni, jossa käsittelen tarkemmin alaselkäkivun syitä ja riskitekijöitä. → https://www.osteopaattituokko.fi/blogi/alaselk%C3%A4kipu-osteopatia
Tämän vuoksi alaselkäkipua hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen olisi tärkeää keskustella asiakkaan kanssa kuvantamislöydöksistä ja niiden merkityksestä. Kuvantamislöydöksiä tulisi aina tulkita yhdessä potilaan oirekuvan ja kliinisten löydösten kanssa.
Ovatko degeneratiiviset muutokset yleisempiä alaselkäkipuisilla?
Vaikka lannerangan degeneratiivisia muutoksia esiintyy paljon myös täysin oireettomilla ihmisillä, tämä ei tarkoita, etteikö niillä voisi olla yhteyttä alaselkäkipuun.
Brinjikjin ym. (2015) meta-analyysissä verrattiin yli 3 000 korkeintaan 50-vuotiaan henkilön lannerangan magneettikuvia. Degeneratiivisia löydöksiä havaittiin enemmän alaselkäkipuisilla kuin oireettomilla ihmisillä.
Esimerkiksi välilevydegeneraatiota havaittiin merkitsevästi useammin alaselkäkipuisilla kuin oireettomilla. Myös välilevytyrät sekä Modic 1 -muutokset olivat yleisempiä alaselkäkipuisilla.
Tulokset osoittavat, että degeneratiiviset muutokset voivat olla yhteydessä alaselkäkipuun. Yhteys ei kuitenkaan tarkoita, että magneettikuvassa havaittu muutos olisi automaattisesti kivun syy. Samoja löydöksiä esiintyy paljon myös oireettomilla ihmisillä.
Mitä kuvantamislöydöksistä voidaan päätellä?
Tämä viittaa siihen, että välilevyissä tapahtuvat muutokset ja selkärangan ikääntymiseen liittyvät prosessit voivat olla yksi biologinen tekijä yksilön alaselkäkivussa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä löydökset yksinään selittäisivät oireilua.
Pitkittynyt alaselkäkipu on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin pelkkä kudoksessa oleva vaurio tai kuvantamisessa havaittu löydös. Erilaiset biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät ovat vahvasti mukana kivun pitkittymiseen liittyvissä mekanismeissa sekä yksilön kipukokemuksessa.
Milloin alaselän kuvantamista tarvitaan?
Alaselän kuvantamista tulisi harkita silloin, kun oirekuvan ja kliinisen tutkimuksen perusteella epäillään lääketieteellistä syytä tai spesifiä aiheuttajaa alaselkäkivun taustalla.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi epäily selkärangan murtumasta, kasvaimesta, infektiosta, tulehduksellisesta selkäsairaudesta tai merkittävästä hermojuurten kompressiosta.
Kuvantamistutkimuksen tarve arvioidaan aina suhteessa henkilön oireisiin, kliinisiin löydöksiin ja siihen, voiko kuvantamisen tulos vaikuttaa hoitopäätöksiin.
Iskiaskipu – tarvitaanko magneettikuvausta?
Hermojuurioireessa tai niin sanotussa iskiaskivussa selkää ei yleensä tarvitse kuvata heti. Välilevytyrään liittyvät hermojuurioireet usein lievittyvät ajan myötä ilman leikkaushoitoa, eikä varhainen magneettikuvaus useinkaan muuta alkuvaiheen hoitoa.
Jos hermojuurioireeseen viittaava kipu on kuitenkin kestänyt yli kuusi viikkoa ja rajoittaa merkittävästi henkilön toiminta- tai työkykyä, lannerangan magneettikuvaus voi olla perusteltu erityisesti silloin, kun harkitaan leikkaushoitoa tai hermojuuripuudutusta.
Tilanne on erilainen, jos hermojuurioireeseen liittyy etenevää tai merkittävää alaraajan lihasheikkoutta, puutumista tai muita neurologisia puutosoireita. Tällöin lääkärin arvio ja mahdollisten jatkotutkimusten tarve voivat olla aiheellisia jo aikaisemmin.
Milloin alaselkäkipu vaatii kiireellistä arviointia?
Erityisen tärkeää on tunnistaa cauda equina -oireyhtymään eli ratsupaikkaoireyhtymään viittaavat oireet. Cauda equina -oireyhtymässä selkäydinkanavan alaosassa kulkevat hermojuuret joutuvat merkittävään puristukseen. Tavallisin aiheuttaja on suuri lannerangan välilevytyrä.
Hälytysmerkkejä ovat esimerkiksi:
uusi tunnottomuus tai selvästi muuttunut tunto ratsupaikan alueella, kuten välilihassa, sukupuolielinten alueella tai peräaukon ympärillä
virtsaamisen aloittamisen vaikeutuminen, virtsaumpi tai muuttunut tunne virtsarakon täyttymisestä
uusi virtsan tai ulosteen pidätyskyvyn häiriö
uudet seksuaalitoimintojen tai sukupuolielinten tunnon häiriöt
merkittävä tai etenevä alaraajojen lihasheikkous tai muut neurologiset puutosoireet.
Jos oirekuva herättää epäilyn cauda equina -oireyhtymästä, tarvitaan kiireellinen päivystyksellinen arvio ja yleensä lannerangan magneettikuvaus.
Yhteenveto – tarvitseeko alaselkä aina kuvata?
Alaselkäkipu ei automaattisesti tarkoita, että selässä olisi jokin vaurio tai että selkä pitäisi kuvata. Suurin osa alaselkäkivuista voidaan arvioida huolellisen haastattelun ja kliinisen tutkimuksen perusteella ilman kuvantamistutkimuksia.
Magneettikuvissa näkyvät välilevyjen ja muiden selkärangan rakenteiden muutokset ovat yleisiä myös täysin oireettomilla ihmisillä, ja niiden määrä lisääntyy iän myötä. Toisaalta osa degeneratiivisista löydöksistä on yleisempiä alaselkäkipuisilla, joten kuvantamislöydökset eivät myöskään ole automaattisesti merkityksettömiä. Olennaista on arvioida, sopiiko löydös henkilön oirekuvaan ja kliinisiin löydöksiin.
Kuvantaminen on tärkeä tutkimus silloin, kun epäillään vakavampaa tai spesifiä alaselkäkivun syytä, neurologiset oireet sitä edellyttävät tai kuvantamistulos voi vaikuttaa hoitopäätöksiin. Sen sijaan tavallisessa epäspesifissä alaselkäkivussa kuvantaminen ei yleensä auta selvittämään kivun tarkkaa syytä.
Selän magneettikuva on siis yksi osa kokonaisuutta – ei diagnoosi itsessään. Kuvantamislöydöksiä tulisi aina tulkita suhteessa ihmisen oireisiin, toimintakykyyn ja kliiniseen tutkimukseen.
Jos alaselkäkipusi pitkittyy, rajoittaa toimintakykyäsi tai haluat selvittää, miten selkää voisi lähteä kuntouttamaan, vastaanotollani Helsingin keskustassa tutkiminen perustuu oirekuvan, toimintakyvyn ja kliinisten löydösten kokonaisarvioon.
Osteopaatti Jarno Tuokko – Helsinki, keskusta
Lähteet
Brinjikji W, Luetmer PH, Comstock B, et al. Systematic literature review of imaging features of spinal degeneration in asymptomatic populations. AJNR American Journal of Neuroradiology. 2015;36(4):811–816. doi:10.3174/ajnr.A4173.
Brinjikji W, Diehn FE, Jarvik JG, Carr CM, Kallmes DF, Murad MH, Luetmer PH. MRI findings of disc degeneration are more prevalent in adults with low back pain than in asymptomatic controls: a systematic review and meta-analysis. AJNR American Journal of Neuroradiology. 2015;36(12):2394–2399. doi:10.3174/ajnr.A4498.
Takatalo J, Karppinen J, Niinimäki J, et al. Prevalence of degenerative imaging findings in lumbar magnetic resonance imaging among young adults. Spine. 2009;34(16):1716–1721. doi:10.1097/BRS.0b013e3181ac5fec.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Alaselkäkipu. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; 2025. Julkaistu 11.3.2025.
World Health Organization (WHO). Low back pain. Fact sheet. World Health Organization.
World Health Organization (WHO). WHO releases guidelines on chronic low back pain. World Health Organization. 7.12.2023.
Kirjoittaja: Jarno Tuokko, ortopedinen osteopaatti
Päivitetty: 21.9.2026
Alaselkäkipu on yksi maailman yleisimmistä terveysongelmista.
Vuonna 2020 arviolta 619 miljoonaa ihmistä eli noin joka 13. ihminen maailmassa kärsi alaselkäkivusta. Alaselkäkipu on myös maailmanlaajuisesti johtava toimintakykyä haittaava terveysongelma.
Alaselkäkipua voi esiintyä kaikenikäisillä, ja suurin osa ihmisistä kokee sitä ainakin kerran elämänsä aikana. Väestönkasvun ja ikääntymisen seurauksena alaselkäkivun arvioidaan yleistyvän entisestään. Vuoteen 2050 mennessä alaselkäkipua kokevien ihmisten määrän ennustetaan kasvavan noin 843 miljoonaan.
Alaselkäkipu on siis erittäin yleistä. Mutta tarvitseeko kipeä selkä aina kuvata, jotta kivun syy saadaan selville?
Lyhyt vastaus on: ei.
Useimmissa alaselkäkiputilanteissa kuvantamistutkimuksia ei tarvita. Tietyissä tilanteissa esimerkiksi lannerangan magneettikuvaus voi kuitenkin olla tärkeä osa alaselkäkivun tutkimista. Tässä artikkelissa käyn läpi, milloin alaselän kuvantamisesta on hyötyä, milloin sitä ei yleensä tarvita ja mitä magneettikuvassa näkyvät löydökset oikeastaan tarkoittavat.
Tarvitseeko alaselkäkipua aina kuvata?
Kun alaselkä on kipeä ja kipu haittaa toimintakykyämme ja arkeamme, saatamme ensimmäisenä ajatella, että selässä täytyy olla jotain vialla ja se pitäisi kuvata. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kuvantamistutkimuksia tarvitaan harvemmin eikä kuvantaminen useinkaan kerro alaselkäkivun tarkkaa syytä.
Hoitosuosituksissa ei suositella alaselän rutiininomaista kuvantamista epäspesifissä alaselkäkivussa silloin, kun oirekuva tai kliininen tutkimus ei herätä epäilyä vakavasta tai spesifistä kivun syystä.
Tarpeettomasta varhaisesta kuvantamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä epäspesifin alaselkäkivun hoitotuloksiin.
Mitä alaselän magneettikuvassa näkyvät löydökset tarkoittavat?
Löydökset, kuten välilevyn pullistuma, välilevyn rappeuma tai degeneraatio, ovat hyvin tavallisia löydöksiä lannerangan magneettikuvissa. Niitä esiintyy paljon myös oireettomilla ihmisillä, eivätkä ne yksinään osoita alaselkäkivun syytä.
Laajassa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin yli 3 000 oireettoman ihmisen selkärangan kuvantamislöydöksiä. Jo 40-vuotiaista oireettomista ihmisistä noin 68 % havaittiin välilevydegeneraatiota ja 50 % välilevyn pullistuma. 60-vuotiailla vastaavat luvut olivat jo 88 % ja 69 %.
Nuoremmillakin ihmisillä on havaittu lannerangassa samanlaisia muutoksia. Suomalaisessa Takatalon ym. (2009) tutkimuksessa magneettikuvattiin 558 nuoren aikuisen lanneranka. Tutkittavien keski-ikä oli vain 21 vuotta. Vähintään yhden välilevyn degeneratiivisia muutoksia havaittiin 54 % miehistä ja 42 % naisista. Lisäksi välilevyn pullistuma havaittiin noin joka neljännellä tutkittavalla.
Degeneratiivisten löydösten yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Monet kuvantamistutkimuksissa näkyvät muutokset voidaan nähdä osana selkärangan normaalia ikääntymistä, eivätkä ne yksin kerro, mistä henkilön alaselkäkipu johtuu.
Nämä ja monet muut tutkimukset vahvistavat käsitystä siitä, että selkärangan ”rappeumamuutokset” ovat hyvin yleisiä ja liittyvät usein normaaliin ikääntymiseen. Samalla tavalla kuin kasvoillemme tulee ryppyjä tai hiuksemme harmaantuvat, myös selkärangassamme tapahtuu ikään liittyviä muutoksia.
Näistä ikään liittyvistä muutoksista käytetään kuitenkin usein termejä ”rappeuma” tai ”degeneraatio”, jotka voivat kuulostaa potilaasta huomattavasti huolestuttavammilta kuin löydösten kliininen merkitys todellisuudessa on.
Terveydenhuollosta tuleva viesti siitä, että selkäranka on ”rappeutunut” tai ”kulunut”, voi olla haitallinen alaselkäkivusta kärsivälle. Tällainen viesti voi lisätä stressiä ja huolta, vaikka kuvantamisessa havaitut muutokset eivät välttämättä olisi henkilön oireiden kannalta merkityksellisiä.
Potilas voi esimerkiksi ajatella, että ”selkäni on kulunut ja välilevyni on rikki”, vaikka toisella henkilöllä voisi olla täysin samanlaiset kuvantamislöydökset ilman alaselkäoireita.
Tällainen ajattelumalli voi lisätä huolta ja pelkoa, johtaa selän varomiseen ja lopulta vähentää fyysistä aktiivisuutta sekä heikentää toimintakykyä.
Tästä päästään myös ensimmäiseen blogikirjoitukseeni, jossa käsittelen tarkemmin alaselkäkivun syitä ja riskitekijöitä. → https://www.osteopaattituokko.fi/blogi/alaselk%C3%A4kipu-osteopatia
Tämän vuoksi alaselkäkipua hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen olisi tärkeää keskustella asiakkaan kanssa kuvantamislöydöksistä ja niiden merkityksestä. Kuvantamislöydöksiä tulisi aina tulkita yhdessä potilaan oirekuvan ja kliinisten löydösten kanssa.
Ovatko degeneratiiviset muutokset yleisempiä alaselkäkipuisilla?
Vaikka lannerangan degeneratiivisia muutoksia esiintyy paljon myös täysin oireettomilla ihmisillä, tämä ei tarkoita, etteikö niillä voisi olla yhteyttä alaselkäkipuun.
Brinjikjin ym. (2015) meta-analyysissä verrattiin yli 3 000 korkeintaan 50-vuotiaan henkilön lannerangan magneettikuvia. Degeneratiivisia löydöksiä havaittiin enemmän alaselkäkipuisilla kuin oireettomilla ihmisillä.
Esimerkiksi välilevydegeneraatiota havaittiin merkitsevästi useammin alaselkäkipuisilla kuin oireettomilla. Myös välilevytyrät sekä Modic 1 -muutokset olivat yleisempiä alaselkäkipuisilla.
Tulokset osoittavat, että degeneratiiviset muutokset voivat olla yhteydessä alaselkäkipuun. Yhteys ei kuitenkaan tarkoita, että magneettikuvassa havaittu muutos olisi automaattisesti kivun syy. Samoja löydöksiä esiintyy paljon myös oireettomilla ihmisillä.
Mitä kuvantamislöydöksistä voidaan päätellä?
Tämä viittaa siihen, että välilevyissä tapahtuvat muutokset ja selkärangan ikääntymiseen liittyvät prosessit voivat olla yksi biologinen tekijä yksilön alaselkäkivussa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä löydökset yksinään selittäisivät oireilua.
Pitkittynyt alaselkäkipu on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin pelkkä kudoksessa oleva vaurio tai kuvantamisessa havaittu löydös. Erilaiset biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät ovat vahvasti mukana kivun pitkittymiseen liittyvissä mekanismeissa sekä yksilön kipukokemuksessa.
Milloin alaselän kuvantamista tarvitaan?
Alaselän kuvantamista tulisi harkita silloin, kun oirekuvan ja kliinisen tutkimuksen perusteella epäillään lääketieteellistä syytä tai spesifiä aiheuttajaa alaselkäkivun taustalla.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi epäily selkärangan murtumasta, kasvaimesta, infektiosta, tulehduksellisesta selkäsairaudesta tai merkittävästä hermojuurten kompressiosta.
Kuvantamistutkimuksen tarve arvioidaan aina suhteessa henkilön oireisiin, kliinisiin löydöksiin ja siihen, voiko kuvantamisen tulos vaikuttaa hoitopäätöksiin.
Iskiaskipu – tarvitaanko magneettikuvausta?
Hermojuurioireessa tai niin sanotussa iskiaskivussa selkää ei yleensä tarvitse kuvata heti. Välilevytyrään liittyvät hermojuurioireet usein lievittyvät ajan myötä ilman leikkaushoitoa, eikä varhainen magneettikuvaus useinkaan muuta alkuvaiheen hoitoa.
Jos hermojuurioireeseen viittaava kipu on kuitenkin kestänyt yli kuusi viikkoa ja rajoittaa merkittävästi henkilön toiminta- tai työkykyä, lannerangan magneettikuvaus voi olla perusteltu erityisesti silloin, kun harkitaan leikkaushoitoa tai hermojuuripuudutusta.
Tilanne on erilainen, jos hermojuurioireeseen liittyy etenevää tai merkittävää alaraajan lihasheikkoutta, puutumista tai muita neurologisia puutosoireita. Tällöin lääkärin arvio ja mahdollisten jatkotutkimusten tarve voivat olla aiheellisia jo aikaisemmin.
Milloin alaselkäkipu vaatii kiireellistä arviointia?
Erityisen tärkeää on tunnistaa cauda equina -oireyhtymään eli ratsupaikkaoireyhtymään viittaavat oireet. Cauda equina -oireyhtymässä selkäydinkanavan alaosassa kulkevat hermojuuret joutuvat merkittävään puristukseen. Tavallisin aiheuttaja on suuri lannerangan välilevytyrä.
Hälytysmerkkejä ovat esimerkiksi:
uusi tunnottomuus tai selvästi muuttunut tunto ratsupaikan alueella, kuten välilihassa, sukupuolielinten alueella tai peräaukon ympärillä
virtsaamisen aloittamisen vaikeutuminen, virtsaumpi tai muuttunut tunne virtsarakon täyttymisestä
uusi virtsan tai ulosteen pidätyskyvyn häiriö
uudet seksuaalitoimintojen tai sukupuolielinten tunnon häiriöt
merkittävä tai etenevä alaraajojen lihasheikkous tai muut neurologiset puutosoireet.
Jos oirekuva herättää epäilyn cauda equina -oireyhtymästä, tarvitaan kiireellinen päivystyksellinen arvio ja yleensä lannerangan magneettikuvaus.
Yhteenveto – tarvitseeko alaselkä aina kuvata?
Alaselkäkipu ei automaattisesti tarkoita, että selässä olisi jokin vaurio tai että selkä pitäisi kuvata. Suurin osa alaselkäkivuista voidaan arvioida huolellisen haastattelun ja kliinisen tutkimuksen perusteella ilman kuvantamistutkimuksia.
Magneettikuvissa näkyvät välilevyjen ja muiden selkärangan rakenteiden muutokset ovat yleisiä myös täysin oireettomilla ihmisillä, ja niiden määrä lisääntyy iän myötä. Toisaalta osa degeneratiivisista löydöksistä on yleisempiä alaselkäkipuisilla, joten kuvantamislöydökset eivät myöskään ole automaattisesti merkityksettömiä. Olennaista on arvioida, sopiiko löydös henkilön oirekuvaan ja kliinisiin löydöksiin.
Kuvantaminen on tärkeä tutkimus silloin, kun epäillään vakavampaa tai spesifiä alaselkäkivun syytä, neurologiset oireet sitä edellyttävät tai kuvantamistulos voi vaikuttaa hoitopäätöksiin. Sen sijaan tavallisessa epäspesifissä alaselkäkivussa kuvantaminen ei yleensä auta selvittämään kivun tarkkaa syytä.
Selän magneettikuva on siis yksi osa kokonaisuutta – ei diagnoosi itsessään. Kuvantamislöydöksiä tulisi aina tulkita suhteessa ihmisen oireisiin, toimintakykyyn ja kliiniseen tutkimukseen.
Jos alaselkäkipusi pitkittyy, rajoittaa toimintakykyäsi tai haluat selvittää, miten selkää voisi lähteä kuntouttamaan, vastaanotollani Helsingin keskustassa tutkiminen perustuu oirekuvan, toimintakyvyn ja kliinisten löydösten kokonaisarvioon.
Osteopaatti Jarno Tuokko – Helsinki, keskusta
Lähteet
Brinjikji W, Luetmer PH, Comstock B, et al. Systematic literature review of imaging features of spinal degeneration in asymptomatic populations. AJNR American Journal of Neuroradiology. 2015;36(4):811–816. doi:10.3174/ajnr.A4173.
Brinjikji W, Diehn FE, Jarvik JG, Carr CM, Kallmes DF, Murad MH, Luetmer PH. MRI findings of disc degeneration are more prevalent in adults with low back pain than in asymptomatic controls: a systematic review and meta-analysis. AJNR American Journal of Neuroradiology. 2015;36(12):2394–2399. doi:10.3174/ajnr.A4498.
Takatalo J, Karppinen J, Niinimäki J, et al. Prevalence of degenerative imaging findings in lumbar magnetic resonance imaging among young adults. Spine. 2009;34(16):1716–1721. doi:10.1097/BRS.0b013e3181ac5fec.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Alaselkäkipu. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; 2025. Julkaistu 11.3.2025.
World Health Organization (WHO). Low back pain. Fact sheet. World Health Organization.
World Health Organization (WHO). WHO releases guidelines on chronic low back pain. World Health Organization. 7.12.2023.
Kirjoittaja: Jarno Tuokko, ortopedinen osteopaatti
Päivitetty: 21.9.2026