TOS (Thoracic Outlet Syndrome) – oireet, tutkiminen ja hoito
TOS eli thoracic outlet syndrome on rintakehän yläaukeaman oireyhtymä, joka voi aiheuttaa yläraajan kipua, puutumista, pistelyä ja voimattomuutta. Tässä artikkelissa käyn läpi, mistä TOS johtuu, millaisia oireita se aiheuttaa sekä miten TOS tutkitaan ja kuntoutetaan.
Mikä on TOS-oireyhtymä?
TOS eli rintakehän yläaukeaman oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa kaulan ja hartiarenkaan alueella yläraajaan kulkeviin hermoihin tai verisuoniin kohdistuu puristusta tai ärsytystä. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi käden ja käsivarren kipua, puutumista, pistelyä, voimattomuutta sekä joissakin tapauksissa verenkiertoon liittyviä oireita.
Thoracic outlet -alueella kulkevat yläraajaa hermottava hartiapunos (plexus brachialis) sekä solisvaltimo (a. subclavia) ja solislaskimo (v. subclavia). Näihin rakenteisiin voi kohdistua kompressiota eri kohdissa niiden kulkiessa kaulalta kohti yläraajaa.
TOS:n oireet
TOS:n oireet riippuvat siitä, kohdistuuko kompressio ensisijaisesti hermoihin vai verisuoniin. Neurogeenisen TOS:n tyypillisiä oireita ovat käden ja yläraajan kipu, puutuminen, pistely, voimattomuuden tunne ja käden väsyminen. Oireet voivat korostua erityisesti yläraajan ollessa pitkään koholla. Yläraajan ollessa pään yläpuolella, solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välinen tila kaventuu ja voi ahtauttaa hermo- ja verisuonirakenteita entisestään. Vaskulaarisessa eli verisuoni peräisessä TOS:ssa voi esiintyä lisäksi käden turvotusta, värimuutoksia, kylmyyttä tai kalpeutta.
TOS jaetaan sen mukaan, mikä rakenne on pääasiallisesti oireiden taustalla:
• Neurogeeninen TOS (NTOS): hartiapunoksen hermorakenteisiin kohdistuva ärsytys tai kompressio. Tämä on selvästi yleisin TOS-muoto.
• Laskimoperäinen TOS (VTOS): solislaskimoon kohdistuva kompressio, johon voi liittyä esimerkiksi käden turvotusta ja sinertävää värimuutosta.
• Valtimoperäinen TOS (ATOS): solisvaltimoon kohdistuva kompressio, joka voi aiheuttaa esimerkiksi käden kylmyyttä, kalpeutta ja verenkierron häiriöitä.
Mistä TOS johtuu ja missä kompressio voi sijaita?
Kirjallisuudessa kuvataan kolme keskeistä anatomista aluetta, joissa hermoihin tai verisuoniin voi kohdistua kompressiota:
1. Scalenuskolmio (scalene triangle) – etummaisen ja keskimmäisen scalenus-lihaksen sekä ensimmäisen kylkiluun rajaama alue.
2. Kostoklavikulaarinen tila (costoclavicular space) – solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välinen alue.
3. Subkorakoidaalinen tila (subcoracoid space) – korppilisäkkeen alapuolinen alue, jossa erityisesti pectoralis minor (pieni rintalihas) voi olla anatomisesti merkityksellinen.
TOS:n syyt ja riskitekijät
TOS:n ajatellaan johtuvan synnynnäisistä, hankituista tai traumaperäisistä tekijöistä, jotka voivat vähentää tilaa yläaukeaman alueella.
TOS:lle altistavia tekijöitä voivat olla anatomiset poikkeavuudet, kuten kaulakylkiluu tai ensimmäisen kylkiluun rakenteelliset poikkeavuudet. Myös aikaisemmat kaulan ja hartiarenkaan vammat, kuten whiplash vamma, sekä yläraajan runsas toistuva kuormitus voivat liittyä TOS:n kehittymiseen. Oireyhtymää esiintyy esimerkiksi urheilijoilla, joiden laji sisältää paljon toistuvia pään yläpuolella tehtäviä liikkeitä.
TOS:n tutkiminen ja diagnosointi
TOS:n diagnostiikka perustuu oirekuvan, kliinisen tutkimisen ja tarvittaessa kuvantamistutkimuksien muodostamaan kokonaisuuteen. Tutkimuksessa voidaan arvioida esimerkiksi yläraajan tuntoa ja lihasvoimaa, kaularangan ja hartiarenkaan toimintaa sekä sitä, provosoituvatko oireet tietyissä yläraajan asennoissa. Yksittäinen kliininen testi ei kuitenkaan yksinään riitä TOS-diagnoosin tekemiseen.
Diagnostiikassa on tärkeää huomioida myös muut samankaltaisia oireita aiheuttavat sairaudet, kuten kaularangan hermojuurioireet, myelopatia, olkapään alueen vaivat sekä ääreishermojen pinteet, kuten rannekanavaoireyhtymä ja kyynärhermon pinne.
Milloin TOS-oireiden vuoksi lääkäriin?
Jos yläraajaan ilmaantuu äkillistä tai merkittävää turvotusta, sinerrystä, kalpeutta tai kylmyyttä, kyseessä voi olla verenkiertoon liittyvä ongelma, joka vaatii lääkärin arviota. Myös etenevä lihasheikkous tai lihasten surkastuminen on syy jatkotutkimuksiin.
TOS:n hoito ja kuntoutus
TOS:n hoito riippuu sen tyypistä. Seuraavassa käsitellään erityisesti neurogeenisen TOS:n konservatiivista hoitoa. Laskimo- ja valtimoperäisen TOS:n hoitolinja poikkeaa neurogeenisesta TOS:sta ja voi edellyttää verisuonikirurgista arviointia.
TOS:n hoidosta on julkaistu kansainvälisiä konsensussuosituksia ja kirjallisuuskatsauksia, mutta tutkimusnäyttö konservatiivisen hoidon vaikuttavuudesta on edelleen rajallista.
Neurogeenisen TOS:n ensisijainen hoitomuoto on yleensä konservatiivinen kuntoutus. Vuoden 2024 INTOS-asiantuntijakonsensuksen mukaan konservatiivista hoitoa toteutetaan tyypillisesti 3–6 kuukauden ajan ennen mahdollisen leikkaushoidon harkintaa. Selvä lihasheikkous tai lihasatrofia voi kuitenkin edellyttää kirurgin arviota jo aikaisemmin.
Neurogeenisen TOS:n kuntoutuksen tavoitteena on vähentää hartiapunokseen kohdistuvaa kuormitusta ja mahdollista kompressiota sekä parantaa yläraajan toimintaa ja kuormituksensietokykyä.
Kuntoutuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi lapaluun ja hartiarenkaan lihasten voima- ja liikkeenhallintaharjoittelua, rintakehän ja olkanivelen liikkuvuusharjoittelua, palleahengitysharjoituksia sekä tarvittaessa hermokudoksen liukuharjoitteita. Harjoittelun sisältö ja kuormitus suunnitellaan yksilöllisesti potilaan oireiden, löydösten ja toimintakyvyn perusteella.
Kuntoutuksessa huomioidaan myös työssä, urheilussa ja arjessa esiintyvät kuormitustekijät. Jos esimerkiksi pitkäkestoinen tai toistuva työskentely kädet pään yläpuolella selvästi provosoi oireita, kuormitusta voidaan kuntoutuksen alkuvaiheessa tilapäisesti vähentää tai muokata. Tavoitteena on kuitenkin asteittain kehittää yläraajan kuormituksensietokykyä ja palata normaaleihin aktiviteetteihin.
Manuaalista terapiaa voidaan käyttää kuntoutuksen tukena esimerkiksi oireiden lievittämiseen sekä rintarangan, rintakehän ja hartiarenkaan liikkuvuuden tukemiseen
TOS:n ennuste – voiko TOS parantua?
Neurogeenisen TOS:n oireita voidaan usein hoitaa konservatiivisesti, mutta kuntoutuminen voi viedä aikaa. Hoidon tavoitteena on vähentää oireita, parantaa yläraajan toimintaa ja asteittain palauttaa kykyä sietää työssä, liikunnassa ja arjessa tarvittavaa kuormitusta. Mikäli oireet jatkuvat asianmukaisesta kuntoutuksesta huolimatta, voidaan tarvita jatkotutkimuksia ja kirurgisen hoidon arviointia.
TOS eli rintakehän yläaukeaman oireyhtymä voi aiheuttaa yläraajan kipua, puutumista, pistelyä ja voimattomuutta. Yleisin muoto on neurogeeninen TOS, jossa oireet liittyvät hartiapunoksen hermorakenteisiin. Neurogeenisen TOS:n ensisijainen hoitomuoto on yleensä yksilöllisesti suunniteltu konservatiivinen kuntoutus, jossa huomioidaan yläraajan kuormitus, liikkuvuus, lihasvoima ja liikkeenhallinta.
TOS-oireiden tutkiminen ja kuntoutus Helsingissä
Jos kärsit yläraajan puutumisesta, pistelystä, kivusta tai voimattomuudesta ja epäilet oireiden liittyvän TOS-oireyhtymään, vastaanotolla voidaan arvioida oireiden mahdollista alkuperää sekä kaularangan, hermoston ja hartiarenkaan toimintaa. Tutkimisen perusteella voidaan suunnitella yksilöllinen kuntoutusohjelma.
Lähteet:
1. Chim H, Hagan RR & INTOS Workgroup. (2024). Consensus Recommendations for Neurogenic Thoracic Outlet Syndrome from the INTOS Workgroup. Plastic and Reconstructive Surgery – Global Open, 12(8), e6107.
2. O’Sullivan J, Rushton C, Bateman M, Miller C, Stapleton C & Hill J. (2026). Physical assessment and rehabilitation for neurogenic thoracic outlet syndrome (NTOS): A scoping review. Hand Therapy. doi:10.1177/17589983251411877.
Kirjoittaja: Jarno Tuokko, ortopedinen osteopaatti
Päivitetty: 20.08.2026
TOS eli thoracic outlet syndrome on rintakehän yläaukeaman oireyhtymä, joka voi aiheuttaa yläraajan kipua, puutumista, pistelyä ja voimattomuutta. Tässä artikkelissa käyn läpi, mistä TOS johtuu, millaisia oireita se aiheuttaa sekä miten TOS tutkitaan ja kuntoutetaan.
Mikä on TOS-oireyhtymä?
TOS eli rintakehän yläaukeaman oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa kaulan ja hartiarenkaan alueella yläraajaan kulkeviin hermoihin tai verisuoniin kohdistuu puristusta tai ärsytystä. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi käden ja käsivarren kipua, puutumista, pistelyä, voimattomuutta sekä joissakin tapauksissa verenkiertoon liittyviä oireita.
Thoracic outlet -alueella kulkevat yläraajaa hermottava hartiapunos (plexus brachialis) sekä solisvaltimo (a. subclavia) ja solislaskimo (v. subclavia). Näihin rakenteisiin voi kohdistua kompressiota eri kohdissa niiden kulkiessa kaulalta kohti yläraajaa.
TOS:n oireet
TOS:n oireet riippuvat siitä, kohdistuuko kompressio ensisijaisesti hermoihin vai verisuoniin. Neurogeenisen TOS:n tyypillisiä oireita ovat käden ja yläraajan kipu, puutuminen, pistely, voimattomuuden tunne ja käden väsyminen. Oireet voivat korostua erityisesti yläraajan ollessa pitkään koholla. Yläraajan ollessa pään yläpuolella, solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välinen tila kaventuu ja voi ahtauttaa hermo- ja verisuonirakenteita entisestään. Vaskulaarisessa eli verisuoni peräisessä TOS:ssa voi esiintyä lisäksi käden turvotusta, värimuutoksia, kylmyyttä tai kalpeutta.
TOS jaetaan sen mukaan, mikä rakenne on pääasiallisesti oireiden taustalla:
• Neurogeeninen TOS (NTOS): hartiapunoksen hermorakenteisiin kohdistuva ärsytys tai kompressio. Tämä on selvästi yleisin TOS-muoto.
• Laskimoperäinen TOS (VTOS): solislaskimoon kohdistuva kompressio, johon voi liittyä esimerkiksi käden turvotusta ja sinertävää värimuutosta.
• Valtimoperäinen TOS (ATOS): solisvaltimoon kohdistuva kompressio, joka voi aiheuttaa esimerkiksi käden kylmyyttä, kalpeutta ja verenkierron häiriöitä.
Mistä TOS johtuu ja missä kompressio voi sijaita?
Kirjallisuudessa kuvataan kolme keskeistä anatomista aluetta, joissa hermoihin tai verisuoniin voi kohdistua kompressiota:
1. Scalenuskolmio (scalene triangle) – etummaisen ja keskimmäisen scalenus-lihaksen sekä ensimmäisen kylkiluun rajaama alue.
2. Kostoklavikulaarinen tila (costoclavicular space) – solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välinen alue.
3. Subkorakoidaalinen tila (subcoracoid space) – korppilisäkkeen alapuolinen alue, jossa erityisesti pectoralis minor (pieni rintalihas) voi olla anatomisesti merkityksellinen.
TOS:n syyt ja riskitekijät
TOS:n ajatellaan johtuvan synnynnäisistä, hankituista tai traumaperäisistä tekijöistä, jotka voivat vähentää tilaa yläaukeaman alueella.
TOS:lle altistavia tekijöitä voivat olla anatomiset poikkeavuudet, kuten kaulakylkiluu tai ensimmäisen kylkiluun rakenteelliset poikkeavuudet. Myös aikaisemmat kaulan ja hartiarenkaan vammat, kuten whiplash vamma, sekä yläraajan runsas toistuva kuormitus voivat liittyä TOS:n kehittymiseen. Oireyhtymää esiintyy esimerkiksi urheilijoilla, joiden laji sisältää paljon toistuvia pään yläpuolella tehtäviä liikkeitä.
TOS:n tutkiminen ja diagnosointi
TOS:n diagnostiikka perustuu oirekuvan, kliinisen tutkimisen ja tarvittaessa kuvantamistutkimuksien muodostamaan kokonaisuuteen. Tutkimuksessa voidaan arvioida esimerkiksi yläraajan tuntoa ja lihasvoimaa, kaularangan ja hartiarenkaan toimintaa sekä sitä, provosoituvatko oireet tietyissä yläraajan asennoissa. Yksittäinen kliininen testi ei kuitenkaan yksinään riitä TOS-diagnoosin tekemiseen.
Diagnostiikassa on tärkeää huomioida myös muut samankaltaisia oireita aiheuttavat sairaudet, kuten kaularangan hermojuurioireet, myelopatia, olkapään alueen vaivat sekä ääreishermojen pinteet, kuten rannekanavaoireyhtymä ja kyynärhermon pinne.
Milloin TOS-oireiden vuoksi lääkäriin?
Jos yläraajaan ilmaantuu äkillistä tai merkittävää turvotusta, sinerrystä, kalpeutta tai kylmyyttä, kyseessä voi olla verenkiertoon liittyvä ongelma, joka vaatii lääkärin arviota. Myös etenevä lihasheikkous tai lihasten surkastuminen on syy jatkotutkimuksiin.
TOS:n hoito ja kuntoutus
TOS:n hoito riippuu sen tyypistä. Seuraavassa käsitellään erityisesti neurogeenisen TOS:n konservatiivista hoitoa. Laskimo- ja valtimoperäisen TOS:n hoitolinja poikkeaa neurogeenisesta TOS:sta ja voi edellyttää verisuonikirurgista arviointia.
TOS:n hoidosta on julkaistu kansainvälisiä konsensussuosituksia ja kirjallisuuskatsauksia, mutta tutkimusnäyttö konservatiivisen hoidon vaikuttavuudesta on edelleen rajallista.
Neurogeenisen TOS:n ensisijainen hoitomuoto on yleensä konservatiivinen kuntoutus. Vuoden 2024 INTOS-asiantuntijakonsensuksen mukaan konservatiivista hoitoa toteutetaan tyypillisesti 3–6 kuukauden ajan ennen mahdollisen leikkaushoidon harkintaa. Selvä lihasheikkous tai lihasatrofia voi kuitenkin edellyttää kirurgin arviota jo aikaisemmin.
Neurogeenisen TOS:n kuntoutuksen tavoitteena on vähentää hartiapunokseen kohdistuvaa kuormitusta ja mahdollista kompressiota sekä parantaa yläraajan toimintaa ja kuormituksensietokykyä.
Kuntoutuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi lapaluun ja hartiarenkaan lihasten voima- ja liikkeenhallintaharjoittelua, rintakehän ja olkanivelen liikkuvuusharjoittelua, palleahengitysharjoituksia sekä tarvittaessa hermokudoksen liukuharjoitteita. Harjoittelun sisältö ja kuormitus suunnitellaan yksilöllisesti potilaan oireiden, löydösten ja toimintakyvyn perusteella.
Kuntoutuksessa huomioidaan myös työssä, urheilussa ja arjessa esiintyvät kuormitustekijät. Jos esimerkiksi pitkäkestoinen tai toistuva työskentely kädet pään yläpuolella selvästi provosoi oireita, kuormitusta voidaan kuntoutuksen alkuvaiheessa tilapäisesti vähentää tai muokata. Tavoitteena on kuitenkin asteittain kehittää yläraajan kuormituksensietokykyä ja palata normaaleihin aktiviteetteihin.
Manuaalista terapiaa voidaan käyttää kuntoutuksen tukena esimerkiksi oireiden lievittämiseen sekä rintarangan, rintakehän ja hartiarenkaan liikkuvuuden tukemiseen
TOS:n ennuste – voiko TOS parantua?
Neurogeenisen TOS:n oireita voidaan usein hoitaa konservatiivisesti, mutta kuntoutuminen voi viedä aikaa. Hoidon tavoitteena on vähentää oireita, parantaa yläraajan toimintaa ja asteittain palauttaa kykyä sietää työssä, liikunnassa ja arjessa tarvittavaa kuormitusta. Mikäli oireet jatkuvat asianmukaisesta kuntoutuksesta huolimatta, voidaan tarvita jatkotutkimuksia ja kirurgisen hoidon arviointia.
TOS eli rintakehän yläaukeaman oireyhtymä voi aiheuttaa yläraajan kipua, puutumista, pistelyä ja voimattomuutta. Yleisin muoto on neurogeeninen TOS, jossa oireet liittyvät hartiapunoksen hermorakenteisiin. Neurogeenisen TOS:n ensisijainen hoitomuoto on yleensä yksilöllisesti suunniteltu konservatiivinen kuntoutus, jossa huomioidaan yläraajan kuormitus, liikkuvuus, lihasvoima ja liikkeenhallinta.
TOS-oireiden tutkiminen ja kuntoutus Helsingissä
Jos kärsit yläraajan puutumisesta, pistelystä, kivusta tai voimattomuudesta ja epäilet oireiden liittyvän TOS-oireyhtymään, vastaanotolla voidaan arvioida oireiden mahdollista alkuperää sekä kaularangan, hermoston ja hartiarenkaan toimintaa. Tutkimisen perusteella voidaan suunnitella yksilöllinen kuntoutusohjelma.
Lähteet:
1. Chim H, Hagan RR & INTOS Workgroup. (2024). Consensus Recommendations for Neurogenic Thoracic Outlet Syndrome from the INTOS Workgroup. Plastic and Reconstructive Surgery – Global Open, 12(8), e6107.
2. O’Sullivan J, Rushton C, Bateman M, Miller C, Stapleton C & Hill J. (2026). Physical assessment and rehabilitation for neurogenic thoracic outlet syndrome (NTOS): A scoping review. Hand Therapy. doi:10.1177/17589983251411877.
Kirjoittaja: Jarno Tuokko, ortopedinen osteopaatti
Päivitetty: 20.08.2026